Tänään meillä sitten oli ne YT:t. Työpaikan menetystä ei tarvinnu pelätä, mutta kaikilla oli edessä paikan vaihdos. Koko alkuviikon vatvoneena paikkoja, en osannu enää sanoa mikä olisi mulle sopivin paikka. Yritin miettiä kaikista hyviä puolia, ettei pettymys olisi suuri kun päätös kolahtaa kohdalle. Pääsin kuitenkin omalle ykkös vaihtoehtopaikalleni. Se tuntui kivalta. Aika hyvin myös mun ajatukset muiden sijoituksista osu kohdilleen.
Nyt sitten mietityttää kuinka muut suhtautuu muhun kun ne ei päässeet sinne vaan mä. Työkaverit vaihtuu kokonaan, miten ne uudet suhtautuu muhun.Se on vaan uskottava että kaikki menee hyvin, sillä toi työ on kuitenkin se jota haluun tehdä. Ikävä tulee entisiä työkavereita, kun ne oli niin mukavia. Näillä mennään ja uuteen on vaan sopeuduttava. Tietysti jos työ ei miellytä ollenkaan, voi aina hakea työnkiertoon ja sen myötä toiseen paikkaan.
Tänään ei sitten ihmeemmin muuta sopinutkaan ajatuksiin. Ystävän kanssa maraton puhelu auttoi kovasti, se selkeyttää aina mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti