Pari yövuoroo meni taas aikas nopeesti. Paljoo niihin ei muuta sisälly kuin työtä, nukkumista ja kaikista tärkeimmät hommat kotona. Torstaina olin kerenny nukkua aamusta noin kaksi tuntia kun koirat alkoivat haukkua. Sitten kuulin kopustusta. Ensin ajattelin etten jaksa nousta, se on kuitenkin joku kaupustelija. Kuitenkin siellä sun täällä on näkyny kaikenlaisia ihmeellisiä hiippareita, niin päätin ilmaista että kotona ollaan ja katsoa samalla kunka ovella oli. Siellä olikin lähetti paketin kanssa. Hyvä palvelu, paketti ovelle asti. Kirjasin paketin ja lähdin takaisin nukkumaan. Iltapäivällä herätessäni ajattelin että taisi lähetille olla aikamoinen kokemus tuoda meille paketti. Ensin ei pääse isolla autolla meidän pihaan asti, koska koivut lähellä tietä. Sitten koirat haukkuu ovella. Kun lopulta joku tulee aukaisemaan oven on siellä nainen yöpuvussa, joka näyttää olevan ihan pihalla tukka sekaisin. Jotenkin mulla oli sellainen tuntu, että olen lähetin jossain nähnyt aiemminkin, mutta selvää kuvaa ei siinä unitokkurassa saanu. No eipä tartte hävetä kenenkään edessä, kun ei tunnista paketin tuojaa.
Tänään nukuinkin vain jotain reilu kolme tuntia ja lähdin tallin siivoukseen. Pian olikin aika lähteä kaupunkiin hakemaan autoni. Hain autoni, jolla tyttäreni oli mennyt käsileikkaukseen aamulla. Tällä reissulla kävin sisareni luona kyläilemässä ja samalla hain omenoita. Teimme vaihtokauppaa, vein hänelle puolukoita ja itse sain takaisin omenoita. Omenoista keittelin hilloa meille ja sosetta pikku Mikalle.
Eilen kuulinkin hyviä uutisia. Herättyäni vanhin tyttäreni soitti ja kertoi saaneensa töitä. Kun hän oli töitä hakenut jo jonkin aikaa ja sai nyt mieleisen paikan, niin se lämmitti myös äidin sydäntä. Meri ilmoitteli myös että Carrie ehkä nyt kuitenkin pääsee ylläpito paikkaan. Lisäksi melko pian varmaan. Nyt vain pidetään peukkuja että Henriikka saisi myös mieleistä työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti