Pikku hiljaa alkaa kotiutua

Taas muutama päivä vierähti tosi nopeesti. Olin nimittäin perjantaina iltavuorossa, lauantaina pitkä päivä eli 13½ tuntia ja tänään olin aamussa. Siis tähän viikonloppuun ei paljoo muuta mahtunut kuin töitä ja nukkumista. Pikaisesti eläinten hoitoa, kun kotona kävi. Tänään aamusta kyllä käväisi mielessä, että miksi yleensä olen hankkinut nuo hepat kun ei niiden kanssa kerkii olla. No onneksi tollasia putkia on tosi harvoin. Normi työpäivänä kyllä yleensä kerkii jotain puuhastella ja vapaalla hieman enemmän. No tosta rupeemasta sain ylimääräisen vapaapäivän, joten silloin voin tehdä jotain kivaa. Luulin väsähtäväni pitkästä päivästä ihan totaalisesti, mutta ihmeekseen en ole kovin väsynyt.

Pitkästä työputkesta oli se hyöty, että nyt olen päässy perehtymään uuteen osastoon kunnolla. Helpompi työskennellä kun tietää missä tavarat on ja toimintatavat. Paremmin osaa ohjelmoida omat hommat, että asiat rullaisivat mahdollisimman hyvin.

Eilen oli ihanaa kun töiden jälkeen oli lämmin sauna odottamassa. Yöllä nukuinkin tosi hyvin ja heräsin virkeänä. Tänään mies sitten tarjos Kebabit, jotka mä kävin noutamassa töiden jälkeen.

Askellusta

Eilen mulle tuli postissa askelmittari. Eilen sitä hieman kokeilin ja tänään laitoin sen sitten jo heti aamusta lantiolle. Ihan ei tainnu kaikkia askelia huomioida. Kävelin nimittäin reilu 3 km ja se ilmoitti että olen kävellyt vain 1 km. Pitää varmaan vielä miettiä sen sijoittelua. Toinen kilometri tuli ihan vaan pihassa pyöriessä.

Tänään aamupäivästä olikin kiva kuiva ilma. Niinpä kävin kävelemässä ja päätin pitkästä aikaa ajaa Mikin. Kun piti lähteä Mikki ajamaan, niin alkoi satamaan vettä. En kuitenkaan muuttanut mieltäni. Laitoin saunan lämpiämään ja Mikin valmiiksi. Juuri ennen ajoon lähtöä lisäsin puita saunaan ettei sammuisi ajon aikana. Olikin kivaa ajella vaikka satoi. Sadetakki auttoi asiaa. Tosin sadehousut olisi olleet paikallaan myös. Mikin pesukin oli mukavaa, kun saunassa oli juuri vesi lämmennyt.

Otin sitten hetken päästä muutkin hepat sisälle. Ei tarvinnu niiden jäädä enää pitemmäksi aikaa sateeseen seisomaan. Lisäksi ei tarvitse saunan jälkeen enää muuta kuin ruokkia ne.

Western riding

Tänään ei kyllä paljoa huvittanut ulos lähteä. Sisällä kuitenkin palelsi vaikka lämmitti uuniakin. Niinpä lähdin ulos kävelemään, jos vaikka hetkeksi saisi lämpimän itselleen. Päälläni oli pari paitaa ja vuorellinen takki. Kävelin suhteellisen reipasta vauhtia. Vaikka mulla oli käsineet, niin takaisin tullessa sormia palelsi. Varmaan johtui kovasta tuulesta ja lisäksi että mulla oli sauvat käsissä. Hiki ei tullut koko matkalla, ei kuitenkaan paleltanut paitsi sormia.

Sitten lähdimmekin käymään kaupassa ja kirjastossa. Kirjastosta löysin juustokakku-kirjan. Siinä oli paljon ihania juustokakkuja. Muutamia ihan uusia ideoita voisi vaikka testailla joku kerta.






Pienet päikkärit otin päivällä ja sitten oli aika tallihommille. Otettuani hepat sisälle lähdin harrastamaan Western ridingia. Meni vuonohevosella, Vuokolla. Meillä oli oikein onnistunut tunti. Käännökset sujuivat hyvin. Välillä jopa piti hieman rauhoitella, kun käännökset meinasivat mennä hieman liian vauhdikkaasti.Mielessä jo käväisi, että voisi joskus kisata länkkäriä leikkimielessä tallikisoissa. Sellaisia ei vielä ole tiedossa, joten aikaa harjoitella ja muuttaa mielensä kyllä on.

Kylläpä on kalseeta

Tänään on kyllä kalsea päivä. Aamulla töistä lähtiessä tuuli reippaasti ja räntää satoi. Lämpötilakin oli hieman pakkasen puolella. Olikin ihanaa mennä peiton alle nukkumaan yövuoron jälkeen. Huonoja uutisia kuitenkin oli tiedossa. Meri oli eilen käynyt tallilla ja huomannut että Ekon hampaat olivat edestä vääntyneet ihmeellisesti. Tänään heillä oli matka hevosklinikalle. Siellä todettiin murtunut leukaluu, joka saatiin kuitenkin vaijerilla korjattua. Toivottavasti nyt paranee hyvin. Puuroruokinnalla pitkän aikaa.

Herättyäni laitoin pönttöuuniin puita niin saa hieman lämmintä mökkiin. Mieltä lämmitti myös hyvin menneet työvuorot. Muutto tietätti aikalailla lisähommia, mutta nyt voi alkaa keskittyä varsinaiseen hommaan. Pari päivää vapaata niin voi hieman kerätä voimia uusia koitoksia varten.

Pakkaselta pelastettu auringonkukka

Illasta Mikakin kävi ilostuttamassa vaaria ja mummia olemassa olollaan. Se jo niin kovasti katselee ympärilleen ja katselee ihmeissään missä hän on. Iloa tuotti lelu, josta Mika sai itsekin ääniä aikaiseksi.

Laiskottaa ja väsyttää

Töissä on ollu nyt paljon muuta kuin varsinaista työtä. Se on ollut virkistävää ja mukavaa. Se on kuitenkin vienyt multa aikalailla voimia. Töiden jälkeen olen ollut tosi väsynyt, enkä ole jaksanut perehtyä kotihommiin ollenkaan. Tänään kuitenkin pakotin itseni pienelle lenkille Mikin kanssa. Pitkällä ei voitu käydä kun kello oli jo melkein kuusi ja alkoi ötököitä lennellä ilmassa. Kunhan pakkaset tulevat, niin loppuvat ainakin nuo tekosyyt. Eräänä päivänä jo lupaili ensi viikolle lunta, saa nähdä tuleeko.

Dietin kanssa ei ole oikein lähteny niinkuin piti. Karkkia en ole ostanu, mutta pullaa on kyllä tullut syötyä. Kovasti odotan askelmittarin saapumista, jos se vaikka innostas hieman liikkumaan ainakin aluksi.

Illasta kattelin " Vain elämää"-sarjaa. Kyllä taas kyyneleet vuotivat. Ainakin ensimmäinen jakso oli tosi hyvä.

Vauvan ruokaa

Kävin tänään hieman auttelemassa Meriä Mikan hoidossa, koska siltä oli käsi leikattu viikko sitten. Hyvinhän tuo näytti selviävän. Teimme yhdessä soseita Mikalle bataatista, porkkanasta sekä kukka- ja parsakaalista. Mika oli aiemmin jo syönyt porkkanaa ja bataattia. Tänään oli ensimmäistä kertaa vuorossa kukkakaalin maistaminen. Mika esitteli myös uutta taitoaan selältä vatsalle kääntymistä.

Jotenkin tänään oli tosi väysynyt olo. Kolme aamuvuoroa putkeen ovat verottaneet osansa. Lisäksi Miro tuli aamulla herättämään kuudelta, kun kerrankin olisi saanut nukkua pitempään. En jaksanut siis lähteä lenkille vaikka niin olin kovasti suunnitellut. Eilen lisäksi jouduinkin uuteen työyksikkööni yllättäen. Siinä ei kerrenny paljon jännittää. Hieman erikäytännöt hidastivat toimintaa, mutta selvisin kuitenkin. Hommat tuttuja, joten kun niihin pääsi käsiksi niin asiat rullasi. Nyt ei enää siirtymistäkään tarvitse jännittää, sillä työporukka vaikuttaa kivalta ja mut otettiin hyvin vastaan.

Tänään ostin pari uutta lakanaa. Vanhat alkavat olla puhki kuluneita, joten pikkuhijaa on aika niitä uusia. Omaan sänkyyn ostin ison parivuoteen lakanan. Vieraille normi lakanan, jos sattuu vain yksi vieras tulemaan. Ostinkin söpön pinkin värisen.

Taas on auringonkukkien aika

Muutoksia odottaessa

Carrie heinän kimpussa

Niin se vaan syksy alkaa tulla todenteolla. Viime yönä oli taas kolme astetta pakkasta ja nyt yhdeksän aikoihin on nollassa. Kerkii siis yöllä laskea useamman asteen pakkasen puolelle.

Henriikka kävi eilen vuolemassa Mikin ja Faltsun kaviot. Samalla ajoi Mikinkin. On se vaan niin ihana nähdä lapsiaan. Ikävä se tulee lähtöhetkellä, mutta onneksi on noi sähköiset yhteyden pitovälineet. Miten ne on joskus aikojen alussa pärjänneet, kun ei ole voinut edes soitella. Jos matkat on ollu pitkiä, niin on nähty ehkä muutaman vuoden välein. Onneksi nykyään on internet ja helpot kulkuyhteydet.

Työni nykyisessä paikassa vähenee ja odotan jo uuteen pääsyä. Olen siellä jo käyny esittäytymässä. Ensivaikutelma oli  ihan kiva eli uskon pääseväni joukkoon mukaan melko pian. Toivotaan ettei tule pahoja näkemyseroja jotka sotkisivat työssä viihtymistä

Ensimmäinen pakkasyö

Aamulla herätessäni katsoin lämpömittaria ja se näytti vain 0.3. Yöllä oli kuitenkin käynyt jo pakkasen puolella eli -0.8. Päivällä kohosi ihan kunnolla lämpimän puolelle ja oli ihana syksyinen kuiva sää. Valitettavasti oli sitä lähdettävä töihin viettämään. Töissä olikin ihan leppoinen ilta ja meillä oli kiva porukka, joten siellä olikin ihan mukavaa. Motivaatio työntekoon hukassa, mutta jos se vaikka vielä löytyis.

Hattivatit saapuvat

Tänään oli hieman halju olo. En jaksanut edes innostua iltamenosta. Ehkä eilinen vähä nukkuminen kostautui, vaikka yön nukuinkin hyvin. Niinpä tein hommia hieman haluttomasti. Roskia viedessäni näin hauskoja sieniä multakasalla. Ne olivat kuin hattivatit. Etsin netistä niiden nimeä, luultavimmin ovat mustesieniä.

Illalla kävin tapaamassa työkavereita. Mukana oli myös kolme entistä työkaveria. Söimme ravintolassa ja vaihdoimme kuulumisia. Hauskaa oli. Maistoin itse ensimmäistä kertaa jänistä, se oli kyllä ihan hyvää. Kylläpä tuleeki ikävä nykyisiä työkavereita, kun tiemme erkanevat viikon kuluttua.

Omenahilloo ja -sosetta

Pari yövuoroo meni taas aikas nopeesti. Paljoo niihin ei muuta sisälly kuin työtä, nukkumista ja kaikista tärkeimmät hommat kotona. Torstaina olin kerenny nukkua aamusta noin  kaksi tuntia kun koirat alkoivat haukkua. Sitten kuulin kopustusta. Ensin ajattelin etten jaksa nousta, se on kuitenkin joku kaupustelija. Kuitenkin siellä sun täällä on näkyny kaikenlaisia ihmeellisiä hiippareita, niin päätin ilmaista että kotona ollaan ja katsoa samalla kunka ovella oli. Siellä olikin lähetti paketin kanssa. Hyvä palvelu, paketti ovelle asti. Kirjasin paketin ja lähdin takaisin nukkumaan. Iltapäivällä herätessäni ajattelin että taisi lähetille olla aikamoinen kokemus tuoda meille paketti. Ensin ei pääse isolla autolla meidän pihaan asti, koska koivut lähellä tietä. Sitten koirat haukkuu ovella. Kun lopulta joku tulee aukaisemaan oven on siellä nainen yöpuvussa, joka näyttää olevan ihan pihalla tukka sekaisin. Jotenkin mulla oli sellainen tuntu, että olen lähetin jossain nähnyt aiemminkin, mutta selvää kuvaa ei siinä unitokkurassa saanu. No eipä tartte hävetä kenenkään edessä, kun ei tunnista paketin tuojaa.

Tänään nukuinkin vain jotain reilu kolme tuntia ja lähdin tallin siivoukseen. Pian olikin aika lähteä kaupunkiin hakemaan autoni. Hain autoni, jolla tyttäreni oli mennyt käsileikkaukseen aamulla. Tällä reissulla kävin sisareni luona kyläilemässä ja samalla hain omenoita. Teimme vaihtokauppaa, vein hänelle puolukoita ja itse sain takaisin omenoita. Omenoista keittelin hilloa meille ja sosetta pikku Mikalle.


Eilen kuulinkin hyviä uutisia. Herättyäni vanhin tyttäreni soitti ja kertoi saaneensa töitä. Kun hän oli töitä hakenut jo jonkin aikaa ja sai nyt mieleisen paikan, niin se lämmitti myös äidin sydäntä. Meri ilmoitteli myös että Carrie ehkä nyt kuitenkin pääsee ylläpito paikkaan. Lisäksi melko pian varmaan. Nyt vain pidetään peukkuja että Henriikka saisi myös mieleistä työtä.

Puolukkajahdissa

Tänään herätessä olo oli todella vetämätön, vaikka oli nukkunut 9,5 tuntia. Kun sain hepat ulos niin nautin aamiaisen tv:n äärellä ihan rauhassa.

Kymmenen jälkeen sain itsestäni sen verran irti, että lähdin katsomaan onko puolukat jo kypsiä. Ekaksi löysin kypsiä puolukoita ihan kivasti, ne vaan oli tosi pieniä. Myöhemmin löysin myös isompia, ne vaan ei olleet kypsiä vielä. Poimiminen kuivassa syysmetsässä oli kivaa. En vaan ottanut juomaa mukaan ja sitten tulikin hieman huono olo. Niinpä päätin lähteä kotiin. Sain saaliiksi noin 10 litraa puolukoita ja paljon raitista ilmaa. Kellokin oli sen verran että oli aika lähteä ruuan laittoon.


Tein lasagnea sen verran että riittää huomiseksikin. Lisäksi tein sämpylöitä, sillä leipä oli lähes loppu. Puolukoita pitää mennä vielä keräämään kunhan ne vielä hetken kysyvät. Ruuan päälle otin pienet torkut, kun olo oli niin väsynyt.

Yhtään ei olis huvittanut, mutta tallitöiden jälkeen kävin Mikin kanssa lenkillä. Takaisin tullessa se oli jo ihan kivaa. Kovasti odotan sitä että kunto nousee sen verran että lähteminenkin olis kivaa. Fatsun kanssa tarhassa vedettiin tukkia. Eilen sitä jo kokeiltiin, olihan se vielä hieman pelottavaa. No edetään pienin askelin. Saitpassi seinän vieressä sujuu melko hyvin.


Viimeiseksi hommaksi kannoin vielä halkoja liiteriin talvea odottamaan. Sitä hommaa kyllä riittä vielä moneksi kerraksi. Se on homma jota voi tehdä just sen aikaa kun huvittaa ja jatkaa sitten myöhemin. Ennen lumia kun vain sais tehtyä.

Hieman muuta mietittävää

Hieman ollu stressaava lomaviikko. Työasiat on pyöriny mielessä kokoajan. Edellisen yön nukuin huonosti, niin lauantaina aamulla otin sitten pienet tirsat. Oli semmonen olo ettei mikään huvita. Pieni lepo auttoi ja kun sain tallihommat tehtyä päätin lähteä katsomaan Meriä ja Mikaa. Se kannatti sillä sai muuta ajateltavaa. Mikaa oli ihanaa nähdä. Meriä myös. Meri teki Mikalle pakkaseen vauvasoseita kun mä vietin aikaa Mikan kanssa. Meri kävi ratsastamassa Ekolla ja mä otin niistä kuvia. Siinäkään ei tarvinnu töitä ajatella.

Välillä väsymys voitti

Hetken päästä jo täysi touhu päällä

Viime yönä nukuin hyvin, vaikka näyttikin sekavia työunia. Tänään pitääkin varmaan hieman siivoilla. Paljon olis tehtävää, mitä piti tehdä loman aikana, mutta ne nyt ainakin osa jää tekemättä. Ei vaan huvita, no iltapäivällä saattaa olla mieli ihan toinen. Ulos kun pääsee, niin innostuu tekemään enempi kuin oli ajatellu. Kunhan kaste kuivaa niin lähdenkin ulos. Viime yönä meillä ollu vaan +2.5 astetta. Niin se syksy hiipii tännekin.

Vihdoinkin päätös

Tänään meillä sitten oli ne YT:t. Työpaikan menetystä ei tarvinnu pelätä, mutta kaikilla oli edessä paikan vaihdos. Koko alkuviikon vatvoneena paikkoja, en osannu enää sanoa mikä olisi mulle sopivin paikka. Yritin miettiä kaikista hyviä puolia, ettei pettymys olisi suuri kun päätös kolahtaa kohdalle. Pääsin kuitenkin omalle ykkös vaihtoehtopaikalleni. Se tuntui kivalta. Aika hyvin myös mun ajatukset muiden sijoituksista osu kohdilleen.


Nyt sitten mietityttää kuinka muut suhtautuu muhun kun ne ei päässeet sinne vaan mä. Työkaverit vaihtuu kokonaan, miten ne uudet suhtautuu muhun.Se on vaan uskottava että kaikki  menee hyvin, sillä toi työ on kuitenkin se jota haluun tehdä. Ikävä tulee entisiä työkavereita, kun ne oli niin mukavia. Näillä mennään ja uuteen on vaan sopeuduttava. Tietysti jos työ ei miellytä ollenkaan, voi aina hakea työnkiertoon ja sen myötä toiseen paikkaan.

Tänään ei sitten ihmeemmin muuta sopinutkaan ajatuksiin. Ystävän kanssa maraton puhelu auttoi kovasti, se selkeyttää aina mieltä.

Jänskättää

Eka oma omena

 Toi omena oli pudonnu puusta, niin päätettiin sitten maistaa sitä. Kun halkaisin sen, niin raakahan se oli, siemenet olivat ihan valkeat. Makukaan ei ollu kovin hyvä. Antaa siis tämän lajikkeen kypsyä vielä jonkin aikaa.


Huominen päivä hieman jännittää. Yöllä heräsin ja tuli sitä sitten jonkin aikaa mietittyä. Tänään tulikin sitten nukuttua jonkin aikaa pitempään. Muutenkin tuntu ettei millään olis malttanu alottaa mitään hommaa. Menikin sitten iltapäivän puolelle kunnes sain itsestäni sen verran irti, että siivosin tallin. Sitten vaan taas kattelin telkkaria ja mietin huomista päivää. Lopulta sain hieman siivottua ja putsasin Faltsun valjaatkin. Samalla myös siivosin. Sitten oli edessä juoksulenkki Mikin kanssa. Otin raipan mukaan, niin kävelykin suju nopeemmin. Ei sitä tarttenu käyttää, riitti pelkkä mukana olo.

Illalla herkuttelin sitten tuoreella kanttarellikastikkeella. Lisäksi keitin uusia perunoita omasta maasta. Lisäksi porkkanaraastetta, sekin omasta penkistä. Nyt on siis luonnossa paljon satoa, joka odottaa noutajaansa. Kerkiäisköhän lauantaina tarkistaa puolukkatilanteen. Pihatien varressa ainakin ovat jo kypsiä

Hyvä päivä

Viikko alkanu hieman kehnosti, niin hieman jännitti mitä päivä tuo tullessaan. Maalailin jo ajatuksissani kaikenlaisia kauheuksia. Tää päivä oli ihan kiva. Aamulla normisti hepat ulos ja siivosin tallinkin ajoissa.

Kävimme tänään lounasraveissa. Meidän tutun valmentajan hepat ei oikein pärjänny. Ulkona oli kuitenkin mukava ilma, niin mikäs siinä oli heppojen juoksua kattoessa. Kävimme sitten syömässä ja söinkin itseni ihan ähkyyn.

Sain ostettua erään henkilön lahjaan puuttuvan osan, nyt sekin on hankittu ajoissa valmiiksi. Kotona otin pienet päikkärit. Se tässä lomalla onkin niin kivaa, kun saa ottaa nokoset jos siltä tuntuu. Illasta oli edessä ratsastusta. Ratsastin Mintulla melko isolla Appaloosalla. Tunti meni kivasti ja aika hyvin sain Mintun kääntymään neliössä ja kolmiossa sekä peruuttamaan L-mutkan. Välillä meni hieman pieleen mutta kun rauhottu niin meni heti paremmin. Hyvä mieli kun ei enää pelota tuokaan hevonen.

Minttu on edessä oleva kirjava hevonen, tässä kuvassa itse en ole sen selässä.

Negatiivisesta positiiviseksi

Loma on alkanu ja mieli on hyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole menny ihan niin kuin olis toivonu alunperin. Loma alko hammaslääkärillä. En niin hirveesti siitä pidä, mutta onhan siellä käytävä. No sain kuitenkin yhden hampaan kuntoon ja seuraava aikakin on jo kuukauden päästä. Voi olla että nämä kaksi käyntiä jopa riittävätkin.

Tänään tuli postissa sitten lopullinen veropäätös. Mätkyjähän sieltä tuli. Se harmitti, mutta onneksi ei niin hirveet ettei niistä selviäis.

Perjantaina on YT:t, joka pyörii mielessä lähes jatkuvasti. Toivottavasti pääsen sen myötä johonkin kivaan paikkaan. Olen kyllä yleensä viihtynyt melkein kaikissa paikoissa, että toivotaan että tulevassakin. Alkaa olla jo aika malttamaton mieli ton suhteen.

Hirveesti on tullu kyllä vedettyä herkkuja eilen ja tänään. Aloitin kuitenkin pitkästä aikaa lenkkeilyn. Lenkkikaverina ollu Mikki, niin tuleepahan sekin samalla liikutettua. Voittaa hieman ajassa. Olen tehny noin 3-4 km lenkkejä. Puolet juoksen ja puolet kävelen. En tiedä kumpikohan olis parempi painon pudotuksen kannalta. Kävely on kyllä niin hidasta Mikin kanssa, että pakko välillä juosta. Näky on varmaan hauska kun mä kävelen edellä ja yritän saada Mikkiä kävelemään kovemmin. Juostessa Mikin vauhti on suhteelisen hyvä.

Hammaslääkärissä ja kirpparilla

Tänään aamulla pestessäni hampaita lohkesi etuhampaasta palanen. En ollut kovin huolissani, sillä mulla oli hammaslääkärille varattu aika samalle päivälle. Hammaslääkäri laittoikin sen kuntoon sillä reissulla. Samalla hän teki tarkastuksen ja hammaskiven poiston. Yksi reikä ja yksi lohkeama löytyi, joten varattiin uusi aika.

Käväisin samalla reissulla kirpparilla. Sieltä löytyikin ihanat pienet hokkarit nro 29. Ne on sitten valmiina jos vaikka Mika innostuisi kokeilemaan. Kirppari on kyllä hyvä paikka ostaa tavaroita ja vaatteita lapselle. Melkein käyttämättömiä tavaroita ja vaatteita tosi halvalla.

Tulihan sitä käytyä ruokakaupassakin ja herkkuja tuli ihan luvattomasti mukaan. Katotaan jos sitä vaikka saisi itsensä lenkille tänään. Mikillä nyt ainakin aion ajaa.