 |
| Ajolenkin tulos |
Aamupäivä menikin sitten ihan rauhallisissa merkeissä. Lähes neuloessa. Aamupäivällä sain suruviestin. Mun kummisetä oli kuollut. Osasin sitä jo odottaa sillä hänellä oli ollut jo toinen halvaus eikä siitä jaksanut enää toipua. Hänestä jäi positiivinen kuva, sillä aina kun muistan hän oli iloinen ja puhui asioista hyvään sävyyn.
Iltapäivällä olikin heppojen ajelutusta, jonka meinasin ensin skipata. No Faltsun kohdalta olis ehkä kannattanutkin. Mennessä vauhtia ei oikein löytyny, no edettiin kuitenkin. Takaisin tullessa poika jumittu naapurin kohdalle ihmettelemään taloa. Kun kovasti käskin, niin yhtä äkkiä lähti kuin tykin suusta laukkaan ja heitteli pukkeja. Siinä rytäkässä sitten hajos häntäremmin kappa. No onneksi heppa rauhottu yhtä nopeesti kuin alottikin ja kotiin käveltiin rauhassa. Mikin ajaminen rauhotti mielen, sen ajaminen aina terapiaa. Sillä oli menohalujakin ihan kivasti kotiin tullessa.
Illasta sitten hieman kävelyä Merin ja Carrien kanssa. Myös neulominen jatkuu tv:n äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti