Vauhdilla mennään

Kuvaa tallilta

Kylläpä on ollu ihanaa olla pitkillä vapailla. Tänään kävin tallilla ajamassa Mikin. Mikki oli innokas menijä. Takaisin tullessa innostui laukkaamaan. Jopa niin innokkaasti ettei olis malttanut hidastaa. Muutaman mutkittelun jälkeen lopultakin pudotti raville ja siitä käyntiin. Tosin pihakin jo häämötti näköpiirissä. Tuiskusta huolimatta oli mukavaa ajella. Tuisku ei haitannut, kun pakkasta oli vain muutama aste.

Hepoilun jälkeen konttasin Mikan kanssa pitkin olkkarin lattiaa. Hauskaa kun pikkuinen lähti mua seuraamaan. Toivon mukaan meillä vielä paljon mukavia leikkihetkiä edessä pojan kasvaessa.

Seuraavaksi olikin edessä kuntosalilla kuntoilua. Aluksi sain olla hetken ihan yksikseni. Sitten tuli toinen, mutta mun aikanen ei sitten muita tullutkaan. Tykkään käydä tuolla salilla juuri siksi, että siellä ei ole hirveesti porukkaa. Iltaisin siellä on varmasti enempi, mut mä käynkin mielummin päivisin.

Välillä päivät menee ihan kauheen nopeesti

Mikalle Reinot kokoa 20

Heidi kävi viikonloppuna meillä ja aika meni kuin siivillä. Perjantai meni, kun hain Heidin bussilta ja kauppojen kautta mentiin meille ruuan laittoon. Sitten olikin edessä talilla käynti. Pakkasta oli vielä sen verran reilusti että tyydyin tallihommiin ja Mikan seuraan. Illalla oli kotona edessä ruuan laittoa ja seurustelua.


Lauantaina piti kaupungista hakea mun autoon osia, että sais mahdollisimman pian autoni ajokuntoon. Käväsimme samalla kirpparilla. Sieltä tein muutamia tosi hyviä löytöjä Mikalle. Pienet vaatteet on niin ihania. Noi Reinot jäi ostamatta ja niinpä ne piti hakea sunnuntaina Heidiä vietäessä. Onneksi olivat vielä jäljellä.

Lauantaina ratsastin Fatsua hieman kentällä, kun se oli aurattu. Kävin myös Mikin ajamassa. Siinähän se päivä menikin. Illalla ei paljoo muuta kerenny kuin laittaa ruokaa, saunoa ja katsella hetken telkkaria.

Sunnuntai menikin sitten ihan löhöillen tv:n äärellä. Monta ohjelmaa tuli katsottua levyltä, kun ei ole aikaisemmin työkiireiden takia kerenny. Iltapäivällä vein Heidin bussiin. Haikee olohan siitä tulee, kun tietää ettei taas vähään aikaan nää. Onneksi nykypäivänä on paljon mahdollisuuksia pitää yhteyttä kuvien kera.

Ehkäpä tässä illalla vielä pienen treenin vetäsen jossain vaiheessa.

Pakkaspäivä

 

Ulkona pakkanen paukkuu. Niinpä olenkin enimmäkseen ollut sisätiloissa. Aamupäivä meni töissä. Sitten vaan kaupan kautta kotiin. Ratsastus jäi nyt väliin, joten päätin tehdä jumppaa sisällä. Muutamia vuosia sitten hankimme wii-pelin. Silloin hankin myös Zumba-pelin siihen. Pitkään ei ole tuota tullut pelattua. Niinpä nyt ajattelin kaivaa sen esiin ja sitten vedin 40 min treenin. Hieman oli kuviot hakusessa, mut lämmin tuli kuitenkin. Pari muutakin urheilupeliä mulla tohon wiihin olisi, jos vaikka innostuis silloin tällöin niitä tekemään.
Mun äiti sanoi hyppivänsä narulla 3x100 hyppyä. Todella hyvin 70 vuotiaalta. Toi sata jo tuntuu, saati sitten se kolme kertaa vaikka sen tekis päivän aikana. Hän tekee sen lähes päivittäin. Lisäksi vanteen pyörritystä, lenkkejä ja salitreenejä. Itsekin haluan olla noin hyvässä kunnossa ton ikäsenä.







Illasta lämmittelin kotia ja tein ruokaa. Kylläpä lämmin jauhelihakeitto maistuikin hyvältä. Teki hyvää kun ei tarvinnut välillä lähtee mihinkään vaan sai kotona puuhastella. Töissäkin oli hieman erilainen päivä, joka oli virkistävää. Sain myös luottamustehtävänkin, luottamus lämmitti mieltä.

Dieetillä

Yks mun dieetti-annoksista

Olen ollut nyt kolme viikkoa dieetillä. Aika ei ole tuntunu pitkältä. Syömistä saa mättää aikalailla ja joskus on tuntunu ettei kaikkea jaksa syödä. Olen kuitenkkin kaiken ahtanut kitaani. Siksipä ei ole nälkä ollut eikä mielitekojakaan. Joskus kun näkee jotain todella hyvää, niin käy mielessä, mutta samantein tulee ajatus etten viitsi sotkea hyvää alkua. Iltaisin mulla oli iltapalan jälkeen aina ajatus siitä mitä muuta söis. Ne on kyllä kadonneet.

Se on myös yllättävää, että olen jättänyt mehut pois eikä ole tehnyt edes mieli. Juon vain vettä ja tietysti teetä ettei päänsärky iske.


Salilla olen käynyt noin kerran viikossa ja kotitreenin kanssa myös kerran viikossa. Lisäksi olen tehnyt lähes päivittäin lumihommia. Tarkoituksena on aloittaa myös kävely ja hieman lisätä salikertoja.

Pari senttiä on lähtenyt vyötäröltä ja kilojakin tippunut. Parempaan päin ollaan siis menossa. Lisäksi olen tuntenut itseni energisemmäksi päivisin. Illalla tosin kaikesta puuhastelusta johtuen alkaa nukuttaa jo hyvissä ajoin. Nukkuminen ei ole ongelma, niinkuin se ei ole ollut ennenkään.

Jarru jumissa

Jarruvaijeri, mikä noista?

Tänään herättyäni lähdin hyvillä mielin ajamaan tallille. Jarru jumitti, eikä suostunut pakittamisesta huolimatta irtoamaan. Niinpä alkoi epätoivoinen homma. Ensi en meinannu saada pultteja auki, sitten rengas jumitti paikalleen. Äkäinen potku auttoi ja rengas irtosi. Sulattelin jäät pois ja koputtelin vasaralla jarrurumpua ohjeen mukaan. Rumpu ei vaan toiminu. Lopulta piti antaa periksi. Olis pitäny kiskoa jarruvaijerista, mutta en tienny mikä se noista oli. No onneksi sain miehistä apua, jonkin aikaa odoteltuani. Hommassa meni ehkä pari minuuttia. Tieto, taito ja voima, niin asiat hoituu. Hyviä vinkkejä sain vastaisuuden varalle.


Siinä odotellessani sitten tein lumitöitä. Alkaa jo homma kyllästyttää. Nyt se olikin vaikeeta kun lumi tarttui jatkuvasti kiinni työntimeen, mutta sain lähes koko pihan tehtyä. Ulkona vierehtikin viisi tuntia. Kyllä nyt on reipas olo.Sisälläkin pitäs siivota, kun kaikki aika on menny lumihommissa. Se jääköön kuitenkin huomiseksi, sillä tänään aion rentoutua loppu illan.

Löytö lumesta

Lumitöitöitä tehdessäni löysin edellä mainitun kuivuneen otuksen lumen joukosta. Näyttäisi rotalta. Koirat varmaan löytäneet jostain ja kuljettaneet rappusten luo.

Tänään menin talille tekemään tallitöitä, mutta ne olikin jo tehty. No kannoin vaan sitten heinät ja vedet iltaa varten valmiiksi.Minulla olikin sitten hyvää aikaa ratsastaa ihan rauhassa Faltsu. Kävimme 2 km lenkillä. Töltti ja ravi nousi paremmin kuin viimeksi ja matkatkin olivat pitempiä. Naapuritalon ohitus pelotti, vaikka se on ihan laitumen vieressä. Mikä lie siinäkin pelotti. Kovalla kannustuksella ohi kuitenkin päästiin. Kääntöpaikalla piti hieman hypähtää säikähdyksestä paikallaan matalammaksi. Ratsastuksesta tuli kuitenkin hyvä mieli.

Kotona sitten nautiskelin Mikan videota. Se lähti nyt konttaamaan. Kyllä siinä nyt riittää vanhemmilla vahtimista.

Illasta oli edessä taas länkkäriratsastusta. Meillä oli istuntaharjoituksia pallojen kanssa. Aina oppi jotain ja pikkuhiljaa kehittyy. Itsestä ainakin on tullut paljon rohkeampi hevosten kanssa.

Nykyään sitten kaikki hepat tarhaavat samassa tarhassa ja viihtyvät hyvin. Mitä nyt Mikkiä uusi kaveri välillä suututtaa. Se kun vei nyt kaiken Faltsun huomion. Toivotaan että Fatsun huomioisi myös Mikkiä välillä, ettei toinen tuntisi itseään yksinäiseksi ja tarvitsisi äksyillä.

Hepat Merin kuvaamana

Nyt alkas riittää

Aikalaillahan tuota lunta tuli ja jossain vaiheess tuntu, ettei millään kerkiä tehdä entisiä pois ennen kuin uutta tulee.Tänään kuitenkin rutistin aamulla 1½ reippaasti ja sain loput tehtyä. Hieman jo tullu uutta, mutta ei pahasti. Tosin säätiedotus lupaili taas kunnon lumipyryä ensi yöksi. Tietää siis mitä on huomenna edessä

Hyvinhän tuossa tulee kyllä liikuttua ihan huomaamattaan, välillä olis kyllä kiva tehdä muutakin. Sisällä pitäs heittää joulu ulos, sillä Nuuttikin tuli. No jos sitä huomenna vaikka kävis sitten joulukoristeiden kimppuun ja keräilisi ne kasaan odottamaan uutta joulua.

Oli sykemittarikin muuten koekäytössä aamulla lumitöiden aikana. Mentiin noin 130 sykkeellä lähes koko aika. Pitää netistä etsiä siihen käyttöohjeet niin saa siitä kaiken hyödyn irti.