Kylläpä on kalseeta

Tänään on kyllä kalsea päivä. Aamulla töistä lähtiessä tuuli reippaasti ja räntää satoi. Lämpötilakin oli hieman pakkasen puolella. Olikin ihanaa mennä peiton alle nukkumaan yövuoron jälkeen. Huonoja uutisia kuitenkin oli tiedossa. Meri oli eilen käynyt tallilla ja huomannut että Ekon hampaat olivat edestä vääntyneet ihmeellisesti. Tänään heillä oli matka hevosklinikalle. Siellä todettiin murtunut leukaluu, joka saatiin kuitenkin vaijerilla korjattua. Toivottavasti nyt paranee hyvin. Puuroruokinnalla pitkän aikaa.

Herättyäni laitoin pönttöuuniin puita niin saa hieman lämmintä mökkiin. Mieltä lämmitti myös hyvin menneet työvuorot. Muutto tietätti aikalailla lisähommia, mutta nyt voi alkaa keskittyä varsinaiseen hommaan. Pari päivää vapaata niin voi hieman kerätä voimia uusia koitoksia varten.

Pakkaselta pelastettu auringonkukka

Illasta Mikakin kävi ilostuttamassa vaaria ja mummia olemassa olollaan. Se jo niin kovasti katselee ympärilleen ja katselee ihmeissään missä hän on. Iloa tuotti lelu, josta Mika sai itsekin ääniä aikaiseksi.

Laiskottaa ja väsyttää

Töissä on ollu nyt paljon muuta kuin varsinaista työtä. Se on ollut virkistävää ja mukavaa. Se on kuitenkin vienyt multa aikalailla voimia. Töiden jälkeen olen ollut tosi väsynyt, enkä ole jaksanut perehtyä kotihommiin ollenkaan. Tänään kuitenkin pakotin itseni pienelle lenkille Mikin kanssa. Pitkällä ei voitu käydä kun kello oli jo melkein kuusi ja alkoi ötököitä lennellä ilmassa. Kunhan pakkaset tulevat, niin loppuvat ainakin nuo tekosyyt. Eräänä päivänä jo lupaili ensi viikolle lunta, saa nähdä tuleeko.

Dietin kanssa ei ole oikein lähteny niinkuin piti. Karkkia en ole ostanu, mutta pullaa on kyllä tullut syötyä. Kovasti odotan askelmittarin saapumista, jos se vaikka innostas hieman liikkumaan ainakin aluksi.

Illasta kattelin " Vain elämää"-sarjaa. Kyllä taas kyyneleet vuotivat. Ainakin ensimmäinen jakso oli tosi hyvä.

Vauvan ruokaa

Kävin tänään hieman auttelemassa Meriä Mikan hoidossa, koska siltä oli käsi leikattu viikko sitten. Hyvinhän tuo näytti selviävän. Teimme yhdessä soseita Mikalle bataatista, porkkanasta sekä kukka- ja parsakaalista. Mika oli aiemmin jo syönyt porkkanaa ja bataattia. Tänään oli ensimmäistä kertaa vuorossa kukkakaalin maistaminen. Mika esitteli myös uutta taitoaan selältä vatsalle kääntymistä.

Jotenkin tänään oli tosi väysynyt olo. Kolme aamuvuoroa putkeen ovat verottaneet osansa. Lisäksi Miro tuli aamulla herättämään kuudelta, kun kerrankin olisi saanut nukkua pitempään. En jaksanut siis lähteä lenkille vaikka niin olin kovasti suunnitellut. Eilen lisäksi jouduinkin uuteen työyksikkööni yllättäen. Siinä ei kerrenny paljon jännittää. Hieman erikäytännöt hidastivat toimintaa, mutta selvisin kuitenkin. Hommat tuttuja, joten kun niihin pääsi käsiksi niin asiat rullasi. Nyt ei enää siirtymistäkään tarvitse jännittää, sillä työporukka vaikuttaa kivalta ja mut otettiin hyvin vastaan.

Tänään ostin pari uutta lakanaa. Vanhat alkavat olla puhki kuluneita, joten pikkuhijaa on aika niitä uusia. Omaan sänkyyn ostin ison parivuoteen lakanan. Vieraille normi lakanan, jos sattuu vain yksi vieras tulemaan. Ostinkin söpön pinkin värisen.

Taas on auringonkukkien aika

Muutoksia odottaessa

Carrie heinän kimpussa

Niin se vaan syksy alkaa tulla todenteolla. Viime yönä oli taas kolme astetta pakkasta ja nyt yhdeksän aikoihin on nollassa. Kerkii siis yöllä laskea useamman asteen pakkasen puolelle.

Henriikka kävi eilen vuolemassa Mikin ja Faltsun kaviot. Samalla ajoi Mikinkin. On se vaan niin ihana nähdä lapsiaan. Ikävä se tulee lähtöhetkellä, mutta onneksi on noi sähköiset yhteyden pitovälineet. Miten ne on joskus aikojen alussa pärjänneet, kun ei ole voinut edes soitella. Jos matkat on ollu pitkiä, niin on nähty ehkä muutaman vuoden välein. Onneksi nykyään on internet ja helpot kulkuyhteydet.

Työni nykyisessä paikassa vähenee ja odotan jo uuteen pääsyä. Olen siellä jo käyny esittäytymässä. Ensivaikutelma oli  ihan kiva eli uskon pääseväni joukkoon mukaan melko pian. Toivotaan ettei tule pahoja näkemyseroja jotka sotkisivat työssä viihtymistä

Ensimmäinen pakkasyö

Aamulla herätessäni katsoin lämpömittaria ja se näytti vain 0.3. Yöllä oli kuitenkin käynyt jo pakkasen puolella eli -0.8. Päivällä kohosi ihan kunnolla lämpimän puolelle ja oli ihana syksyinen kuiva sää. Valitettavasti oli sitä lähdettävä töihin viettämään. Töissä olikin ihan leppoinen ilta ja meillä oli kiva porukka, joten siellä olikin ihan mukavaa. Motivaatio työntekoon hukassa, mutta jos se vaikka vielä löytyis.

Hattivatit saapuvat

Tänään oli hieman halju olo. En jaksanut edes innostua iltamenosta. Ehkä eilinen vähä nukkuminen kostautui, vaikka yön nukuinkin hyvin. Niinpä tein hommia hieman haluttomasti. Roskia viedessäni näin hauskoja sieniä multakasalla. Ne olivat kuin hattivatit. Etsin netistä niiden nimeä, luultavimmin ovat mustesieniä.

Illalla kävin tapaamassa työkavereita. Mukana oli myös kolme entistä työkaveria. Söimme ravintolassa ja vaihdoimme kuulumisia. Hauskaa oli. Maistoin itse ensimmäistä kertaa jänistä, se oli kyllä ihan hyvää. Kylläpä tuleeki ikävä nykyisiä työkavereita, kun tiemme erkanevat viikon kuluttua.

Omenahilloo ja -sosetta

Pari yövuoroo meni taas aikas nopeesti. Paljoo niihin ei muuta sisälly kuin työtä, nukkumista ja kaikista tärkeimmät hommat kotona. Torstaina olin kerenny nukkua aamusta noin  kaksi tuntia kun koirat alkoivat haukkua. Sitten kuulin kopustusta. Ensin ajattelin etten jaksa nousta, se on kuitenkin joku kaupustelija. Kuitenkin siellä sun täällä on näkyny kaikenlaisia ihmeellisiä hiippareita, niin päätin ilmaista että kotona ollaan ja katsoa samalla kunka ovella oli. Siellä olikin lähetti paketin kanssa. Hyvä palvelu, paketti ovelle asti. Kirjasin paketin ja lähdin takaisin nukkumaan. Iltapäivällä herätessäni ajattelin että taisi lähetille olla aikamoinen kokemus tuoda meille paketti. Ensin ei pääse isolla autolla meidän pihaan asti, koska koivut lähellä tietä. Sitten koirat haukkuu ovella. Kun lopulta joku tulee aukaisemaan oven on siellä nainen yöpuvussa, joka näyttää olevan ihan pihalla tukka sekaisin. Jotenkin mulla oli sellainen tuntu, että olen lähetin jossain nähnyt aiemminkin, mutta selvää kuvaa ei siinä unitokkurassa saanu. No eipä tartte hävetä kenenkään edessä, kun ei tunnista paketin tuojaa.

Tänään nukuinkin vain jotain reilu kolme tuntia ja lähdin tallin siivoukseen. Pian olikin aika lähteä kaupunkiin hakemaan autoni. Hain autoni, jolla tyttäreni oli mennyt käsileikkaukseen aamulla. Tällä reissulla kävin sisareni luona kyläilemässä ja samalla hain omenoita. Teimme vaihtokauppaa, vein hänelle puolukoita ja itse sain takaisin omenoita. Omenoista keittelin hilloa meille ja sosetta pikku Mikalle.


Eilen kuulinkin hyviä uutisia. Herättyäni vanhin tyttäreni soitti ja kertoi saaneensa töitä. Kun hän oli töitä hakenut jo jonkin aikaa ja sai nyt mieleisen paikan, niin se lämmitti myös äidin sydäntä. Meri ilmoitteli myös että Carrie ehkä nyt kuitenkin pääsee ylläpito paikkaan. Lisäksi melko pian varmaan. Nyt vain pidetään peukkuja että Henriikka saisi myös mieleistä työtä.