Toiveita-ajatuksia tulevasta

Joku päivä sitten tuli mietittyä, mitä sitä tulevaisuudelta toivoo. Samalla tuli mietittyä, mitä on ajatellu vuosi, kaksi, kolme jne sitten. Mitä toivoi ja kuinka toiveille kävi.


Vuosi sitten olimme saaneet rakennuksen lopputarkastettua. Heidi ja Matti olivat ostaneet talon, jonka rempassa avustettiin. Kovasti toivoin että remppa saatas tehtyä. Nyt remppa jo hyvällä mallilla. Toivoin heille myös vauvaa ja sekin tulossa. Henriikalle toivoin kivaa työpaikkaa ja mukavia kokemuksia. Töitä sillä on riittäny ja varmaan ihan kivojakin. Kokemuksia varmaan sai ulkomaan matkallaan. Merille toivoin helpompaa elämää. No se ei ole oikein toteutunut. Heille syntyi ihana tyttö, jota ei vielä osannut toivoakaan. Sen myötä elämä ei varmaan ole helpottunut. Vauva-aika kun on aika rankkaa, varsinkin kun on jo yksi lapsi. Lisäksi kotona nyt 4 hevosta. Vuosi sitten vain kaksi. Carrie tuli takaisin ja sen myötä varsa. Keväällä sai siis jännätä Merin synnytystä ja Carrien varsomista. Miten kaikesta selviää. No selvittiin.


Kaksi vuotta sitten hepat oli vielä omassa pihassa ja mietti kuinka asiaan saisi helpotusta. Hevosissa oli niin kiinni ettei oikein muuta mahtunut mukaan. Niitä kun on hoidettava monta kertaa päivässä. Meri toivoi heppoja omaan pihaansa. Nyt on tullu helpotusta mun heppahommiin, mutta ajaminen tallille käy raskaaksi. Kaksi vuotta sitten sain kuulla, että osasto jossa olin töissä lopettaa. Nyt olen ollu uudella osastolla lähes kaksi vuotta ja hyvin olen viihtynyt. Kodin jätevesijärjestelmän teko häiritsi ajatuksia. Se kun piti tehdä ennen lopputarkastusta. Se tehty jo vuosi sitten ja kaikki meni hyvin. Nyt vain maksaa siihen otettua lainaa takaisin.


Kolme vuotta sitten Faltsu oli ruunattu. Se opetettiin ajolle. Jännäsin ajoa ja mietin koskahan sillä pääsee ratsastamaan. Mulla oli edessä myös kolmen hepan liikutus syksyllä, kun Meri ja Henriikka olivat lähes 3 kuukautta ulkomailla. Siitäkin selvittiin. Nyt olen päässyt Fatsullakin kunnolla ratsastamaan.


Neljä vuotta sitten Meri muutti takaisin näille seuduille etelä-suomesta. Eko tuli meille hoitoon. Minä ostin vuoden ikäisen issikkavarsan, jota yrittelin hoitaa kovasti. Toivoin että siitä tulisi kiva käyttöhevonen mulle. Nyt Faltsulla voi ajaa sekä ratsastaa ja muutenkin ihan rauhallinen tapaus, jolla voi harrastaa vaikka mitä. Nyt mietinnässä, missä hepat jatkavat tulevaisuudessa asumistaan.


Viisi vuotta sitten olin vajaan vuoden ollut nykyisessä ammatissa ja ajoittain jännitti kuinka selviän. Nykyään varmuutta on tullut kokemuksen myötä lisää. Nautin hevosettomasta elämästä. Ratsastamassa kävin ratsutallilla.


Kymmenen vuotta sitten olimme hankkineet oman kodin ja takana ja edessäkin oli kova remontti ja laajennus. Iso haave oli toteutunut. Kotona oli hevonen ja poni. Töiden suhteen mietin jaksanko sitä eläkkeelle asti vai pitäskö opiskella lisää. Kuinka sen opiskelun toteuttaisi. Kaikki lapset asu vielä kotona. Niin sitä tuli lähdettyä opiskelemaan. Hyvä päätös vaikka rankkaa oli. Sen myötä työ fyysisesti helpottunut.


15 vuotta sitten asuimme vuokralla ja haaveilimme omasta kodista. Olimme tyttöjen kanssa aloittaneet ratsastuksen. Meillä oli myös oma eka hevonen, joka oli vuokrapaikalla. Vuorotellen ratsastimme hevosta. Olin valmistunut ekaan ammattiin pari vuotta sitten. Sijaisuuksia riitti hyvin. Toivoin kuitenkin vakituista työtä.


20 vuotta sitten olimme vuoden verran asuneet näillä seuduilla. Hyvin viihdyimme. Mietin pitäisikö mun hankkia ammatti, sillä töitä oli aika vähän. Kotona kerkesi tehdä paljon kun ei ollut töitä. Kesäisin mulla oli iso kasvihuone ja kasvimaa.


25 vuotta sitten asuimme lapsuuden maisemissa. Meri oli ihan vauva. Kesällä kävimme usein keräämässä vattuja. Nuoremmat nukkui rattaissa, Heidi leikki lähellä. Rahaa oli vähän. Toive paremmasta eli kovasti. Ompelin tytöille paljon, koska kirppareita oli siihen aikaan vähän.

30 vuotta sitten oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Toive opiskelupaikasta oli kova. Parturi-kampaaja kouluun olisin päässy, mutta en menny. Arvelin kestääkö selkä. Ei varmaan olis kestäny. Mulla kun tulee selkä kipeäksi jos pitkään seison tai kävelen vain hitaasti. Kemia olisin kanssa päässy lukemaan, sekin jäi. Nykyinen ammatti ei edes käynyt mielessä.


Mitäs toivoisin tulevasta. Lapsille tietenkin kaikkea hyvää. Hevosten suhteen toivon, että niiden tallijärjestelyt sujuisivat hyvin päin. Hieman mietityttää, missä sitä vuoden päästä on töissä ja minkä porukan kanssa. Kotona toivoisin tehtävän wc-remontin, mutta vasta ensi kesänä. Hyvää ja pitkää ikää terveenä tietenkin.