maanantai 30. marraskuuta 2015
Ilosta epäonneen ja takaisin
Lauantai-päivä näytti hyvältä nousin ajoissa virkeänä. Kävin tekemässä tallihommat ja kerkesin Fatsunkin ratsastaa hyvin. Hyvissä ajoin kerkesin kotiin ja syömään. Ennen töitä päätin katsastaa erään kaupan, olisko siellä etsimiäni lahjoja. Löysin muutaman kivan paketin ja siitä tuli hyvä mieli. Töissä huomasin lehdestä, että osan olisin toisesta kaupasta saanut halvemmalla. No ei voinu tietää ja sellaista elämä on. Toisaalta kumpaankin paikkaan en olisi kerenny ja sunnuntaina olis varmaan jo loppuneet, ehkä jo lauantaina.
Työt meni ihan ok. Töiden jälkeen huomasin äitini soittaneen ja laittaneen viestin. Niinpä soitin takaisin. Isäni oli saanut sydänkohtauksen ja joutunut sairaalaan. Tuli ikävä olo eikä illalla kerenny rauhoittua niinkuin oli ajatellu. Seuraavana päivänä kun soittelin, sain kuulla isän päässeen jo yöllä kotiin. Tilanne rauhoittunut ja lisätutkimuksia tehdään sitten arkena.
Lauantai-iltana sain myös kuulla Faltsun taas karanneen aitauksesta ja särkeneen aitaa. Paksu karva, niin sähkö ei tehoa. Suututti, mutta onneksi Meri oli keskinyt kikan ja nyt ei ole karkaillut. Klipperi tulossa lainaan, niin päästään karvaa ohentamaan. Pysyy heppa aitauksessa eikä hikoakkaan niin kovin liikuttaessa.
Tänään kävin tekemässä iltatallia. Merin porukka oli laittanut jouluvaloja ulos, näytti kivalta. Mikan puuhailua oli taas hauska seurata. Lähtiessä Mika oli niin ihana, kun se tiukasti puristi vaaria kaulasta. Olis varmaan halunnu vaarin vielä jäävän kylään. No menemme sinne pian uudelleen.
Niin pakastinkin sitten särkyi. Siellä oli aikas paljon marjoa. Niitä vein hieman Merille ja teen osasta varmaan osan hilloksi. Nyt alkaa sitten armoton mässäily ettei tarvii heittää ruokaa hukkaan. Olinkin kyllä ajatellu tässä kuun vaihteessa hieman tankata. Onneksi osan sain mahtumaan pieneen pakkaseen. Nyt tulee kyllä kaikki turhat heitettyä pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti