Remppaa riittää

Keskiviikkona, nukuttuani muutaman tunnin yövuoron jälkeen, lähdimme Heidin luo auttamaan rempassa. Kaivamistahan riitti tällä reissulla. Aluksi aloitimme kaivamaan sadevesiputkille ojia. Tien kohdalla oli aika kova homma, kun maa oli tiivistä. Sisulla sen teimme. Eipä tarvinnu miettiä kuntoilemaan lähtöä. Ei sen puoleen, ei olis kerenny eikä jaksanutkaan päivän päätteeksi.

Huomaamattaan mun vaatetus oli sävy sävyyn :)

Välillä työkaluina piti käyttää myös pienempiä ja käsinkin oli käytävä asiaan

Onnelliset omakotiasujat

Onneksi myös pehmeämpää maata oli kaivettavana, niin homma joutui nopsasti. Nurmikko ei kyllä operaation jälkeen ollu mikään kaunis näky. Tosin ensi kesänä ei kaivauksia edes huomaa.

Vahtikoira

Tarkkailija

Seuraavana päivänä olikin aika mennä kellariin ja aloittaa siellä veden ja märän maa-aineksen poistaminen. Siellä olikin mukavan vilpoisaa. 

Nostamistahan riitti

Vapaapäivät meni nopeasti. Aika rankka rupeamahan se oli, kun kaivamista, nostamista ja kantamista oli aikalailla. Yöt meni hieman huonsoti, kun mietti seuraavan päivän hommia ja peti ei ollut oma. Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun sai auttaa hommassa. Tietoa noista hommista mulla paljoa ei ole, mutta teen mielelläni kun joku neuvoo mitä tehdään.

Helpollahan sitä pääsi, kun ei tarvinnu tehdä kuin kaksi päivää. Eri asiahan se oli kun kymmenen vuotta sitten omaa remppaa teki lähes joka päivä viisi kuukautta. Toisaalta paljon siinä oppi ja kunto nousi kovasti. Sitten kun hommia ei tee otsa kurtussa vaan mukavalla porukalla iloisella mielellä, niin se on hauskaa.  Tosin ainahan sitä väsyneenä ei jaksa ja yllätykset suututtavat kun homma ei edisty. Onneksi meillä apuvoimaa oli saatavilla, niinkuin mys Heidillä ja Matilla. Isäni on pitkän linjan osaaja, niin hän meille neuvoo mitä tehdä ja niin homma hoituu.

Paljon on Heidillä ja Matilla tehtävää, mutta kyllä he sitten saavat kauniin oman kodin. Osaa arvostaakin kotiaan erilailla, kun siihen on käyttänyt aikaa ja vaivaa.