Toiveita-ajatuksia tulevasta

Joku päivä sitten tuli mietittyä, mitä sitä tulevaisuudelta toivoo. Samalla tuli mietittyä, mitä on ajatellu vuosi, kaksi, kolme jne sitten. Mitä toivoi ja kuinka toiveille kävi.


Vuosi sitten olimme saaneet rakennuksen lopputarkastettua. Heidi ja Matti olivat ostaneet talon, jonka rempassa avustettiin. Kovasti toivoin että remppa saatas tehtyä. Nyt remppa jo hyvällä mallilla. Toivoin heille myös vauvaa ja sekin tulossa. Henriikalle toivoin kivaa työpaikkaa ja mukavia kokemuksia. Töitä sillä on riittäny ja varmaan ihan kivojakin. Kokemuksia varmaan sai ulkomaan matkallaan. Merille toivoin helpompaa elämää. No se ei ole oikein toteutunut. Heille syntyi ihana tyttö, jota ei vielä osannut toivoakaan. Sen myötä elämä ei varmaan ole helpottunut. Vauva-aika kun on aika rankkaa, varsinkin kun on jo yksi lapsi. Lisäksi kotona nyt 4 hevosta. Vuosi sitten vain kaksi. Carrie tuli takaisin ja sen myötä varsa. Keväällä sai siis jännätä Merin synnytystä ja Carrien varsomista. Miten kaikesta selviää. No selvittiin.


Kaksi vuotta sitten hepat oli vielä omassa pihassa ja mietti kuinka asiaan saisi helpotusta. Hevosissa oli niin kiinni ettei oikein muuta mahtunut mukaan. Niitä kun on hoidettava monta kertaa päivässä. Meri toivoi heppoja omaan pihaansa. Nyt on tullu helpotusta mun heppahommiin, mutta ajaminen tallille käy raskaaksi. Kaksi vuotta sitten sain kuulla, että osasto jossa olin töissä lopettaa. Nyt olen ollu uudella osastolla lähes kaksi vuotta ja hyvin olen viihtynyt. Kodin jätevesijärjestelmän teko häiritsi ajatuksia. Se kun piti tehdä ennen lopputarkastusta. Se tehty jo vuosi sitten ja kaikki meni hyvin. Nyt vain maksaa siihen otettua lainaa takaisin.


Kolme vuotta sitten Faltsu oli ruunattu. Se opetettiin ajolle. Jännäsin ajoa ja mietin koskahan sillä pääsee ratsastamaan. Mulla oli edessä myös kolmen hepan liikutus syksyllä, kun Meri ja Henriikka olivat lähes 3 kuukautta ulkomailla. Siitäkin selvittiin. Nyt olen päässyt Fatsullakin kunnolla ratsastamaan.


Neljä vuotta sitten Meri muutti takaisin näille seuduille etelä-suomesta. Eko tuli meille hoitoon. Minä ostin vuoden ikäisen issikkavarsan, jota yrittelin hoitaa kovasti. Toivoin että siitä tulisi kiva käyttöhevonen mulle. Nyt Faltsulla voi ajaa sekä ratsastaa ja muutenkin ihan rauhallinen tapaus, jolla voi harrastaa vaikka mitä. Nyt mietinnässä, missä hepat jatkavat tulevaisuudessa asumistaan.


Viisi vuotta sitten olin vajaan vuoden ollut nykyisessä ammatissa ja ajoittain jännitti kuinka selviän. Nykyään varmuutta on tullut kokemuksen myötä lisää. Nautin hevosettomasta elämästä. Ratsastamassa kävin ratsutallilla.


Kymmenen vuotta sitten olimme hankkineet oman kodin ja takana ja edessäkin oli kova remontti ja laajennus. Iso haave oli toteutunut. Kotona oli hevonen ja poni. Töiden suhteen mietin jaksanko sitä eläkkeelle asti vai pitäskö opiskella lisää. Kuinka sen opiskelun toteuttaisi. Kaikki lapset asu vielä kotona. Niin sitä tuli lähdettyä opiskelemaan. Hyvä päätös vaikka rankkaa oli. Sen myötä työ fyysisesti helpottunut.


15 vuotta sitten asuimme vuokralla ja haaveilimme omasta kodista. Olimme tyttöjen kanssa aloittaneet ratsastuksen. Meillä oli myös oma eka hevonen, joka oli vuokrapaikalla. Vuorotellen ratsastimme hevosta. Olin valmistunut ekaan ammattiin pari vuotta sitten. Sijaisuuksia riitti hyvin. Toivoin kuitenkin vakituista työtä.


20 vuotta sitten olimme vuoden verran asuneet näillä seuduilla. Hyvin viihdyimme. Mietin pitäisikö mun hankkia ammatti, sillä töitä oli aika vähän. Kotona kerkesi tehdä paljon kun ei ollut töitä. Kesäisin mulla oli iso kasvihuone ja kasvimaa.


25 vuotta sitten asuimme lapsuuden maisemissa. Meri oli ihan vauva. Kesällä kävimme usein keräämässä vattuja. Nuoremmat nukkui rattaissa, Heidi leikki lähellä. Rahaa oli vähän. Toive paremmasta eli kovasti. Ompelin tytöille paljon, koska kirppareita oli siihen aikaan vähän.

30 vuotta sitten oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Toive opiskelupaikasta oli kova. Parturi-kampaaja kouluun olisin päässy, mutta en menny. Arvelin kestääkö selkä. Ei varmaan olis kestäny. Mulla kun tulee selkä kipeäksi jos pitkään seison tai kävelen vain hitaasti. Kemia olisin kanssa päässy lukemaan, sekin jäi. Nykyinen ammatti ei edes käynyt mielessä.


Mitäs toivoisin tulevasta. Lapsille tietenkin kaikkea hyvää. Hevosten suhteen toivon, että niiden tallijärjestelyt sujuisivat hyvin päin. Hieman mietityttää, missä sitä vuoden päästä on töissä ja minkä porukan kanssa. Kotona toivoisin tehtävän wc-remontin, mutta vasta ensi kesänä. Hyvää ja pitkää ikää terveenä tietenkin.

Marjoja lisää marjoja

Aamusta hieman siistin kotona paikkoja. Ei ne paljon siistiytyneet, mut saipahan jonkun paikan käytyä läpi. Noita juttuja, kun aina siirtää. Pitkästä aikaa jopa huovutin.


Tallilla oli tosi kivaa, kun sai rauhassa puuhastella ilman kiirettä. Poltinkin ison kasan huonoa heinää. Vielä sitä jäi toiseksikin päiväksi. Hevosaitauksen ympäri kävelin ja viikatteen kanssa kävin ne alareunat läpi. Nyt pitäs sähkö kulkee paremmin.


Kokeilin ratsastusta, ei se oikein hyvältä tuntunu. Ei se koskenu, mutta lonkkiin tuntu ilkeältä. Meninkin ihan rauhallisesti.

Mikan kanssa käveltiin taas pitkin tonttia ja välillä oli vävykokelaskin mukana.


Kotimatkalla keräsin vajaan litran mustikoita. Kotona keräsi ensin metsävattuja ja sitten puutarhavattuja. Niitä onkin paljon. Huomiseksi siis hommaa tiedossa. Minä oikein innostuin tuosta marjojen poimimisesta. Ei tarvii paljoa marjoja ostella ensi talvena.

Mika ja Faltsu katselee toisiaan 

Ei murtumia

Tänään odotin kovasti lääkärin soittoa. Iltapäivällä hän sitten soitti murtumia ei ollut. Pientä kulumaa alimmaisessa nivelessä, sopii kuulemma ikään.  Kuulostaa jotenkin siltä että ikää on jo kertynyt. Nyt sitten liikutaan kivun sallimissa rajoissa. Buranaa syön, jotta voisin liikkua enempi ja paremmin. Tietoa odotellessa keräsin hieman vattuja ja herukoita pakkaseen.


Meri oli kipeenä, niin käytiin siellä tänään. Vein hepoille heiniä ja juoksutin Faltsun. Sen päätteeksi kävelimme vielä hetken aikaa järvessä. Mikan kanssa kävimme myös kävelyllä. Tämä pikku mies onkin kova kävelemään ja välillä laittaa juoksuksi. Vauhtia siis riittää.

Valkoherukoita

Marjoja säilöön

Eilen tuli aamupäivästä käytyä pesemässä yks matto ja pari satulahuopaa. Samalla käytiin kirjastossa ja kaupassa. Tällä kertaa tuli tuttuja vastaan viisi. Harvinaista, sillä yleensä en tapaa ketään. Kiva muutama sana vaihtaa kun ei ole kiirettä.



Kotimatkalla kerättiin hieman kanttarelleja. Niitä onkin tullu nyt syötyä usein. Tuoreina ne kyllä onkin parhaita. Iltapäivällä kävin keräämässä noin 3 litraa mustikoita. On nyt talveksi muutamaksi kerraksi. Tarkoitus vielä hieman kerätä lisää. Pihasta keräsin myös hieman vattuja. Onhan ne parempia kuin ulkolaiset ja voi rauhallisin mielin syödä. Pitää vielä noita metsävattujakin kerätä. Niissä on enempi makua.

Tänään kävin lääkärissä. Alaselkä ja pakarat tulee kipeiksi istuessa. Lisäksi en voi kävellä reippaasti vaan rauhalliseen tahtiin. Juostakaan en pysty.  Lääkäri määräsi röntgen kuviin. Niissä siis kävin ja apteekista hain Buranaa. Huomenna saa sit kuulla lääkärin tuomion.


Ilta meni kun oltiin lapsenvahtina. Meillä oli ihan mukavaa. Mikakin ui pitkän aikaa. Merillä oli paljon vattuja, niin keräsin osan jääkaappiin, kun vauva nukku.

sohva puhtaaksi

Tänään on ollu hieman outo olo. Ehkä aina juhlien jälkeen. Ei ollutkaan jotain joka olisi pakko tehdä saattoi vain olla. Tänään oli kuitenkin pestävä sohva ja ruokatuolit, sillä viemme pesurin pois huomenna. Lisäksi pesin puusohvan patjan ja muutaman ison tyynyn aitasta.



Teimme hyvää ruokaa. Vävykokelas grillasi lihaa, minä tein kanttarellikastikkeen ja Henriikka teki jälkkäriksi vadoffeeta. Kylläpä passasi olla. Kun kaikki lähtivät koteihinsa meillä hiljeni, oli ihan outoa. Koko viikko ollu menoa ja tekemistä, nyt sai vaan olla rauhassa. Pyykkiä ja tiskiä kyllä riittänyt, mutta onneksi on koneet niitä varten.



Iltapäivällä kävin kävelemässä. Olihan se vaikeampaa kuin aiemmin. Yhtä nopeasti ei voinut kävellä eikä juosta oikein ollenkaan. Toivottavasti tuo kipu häviäisi, se kuulemma kestää kauan. No kai siihen tottuu.

1. Meillä oli ojassa osmankääpiä. Joskus anoppi etsi niitä, kun olisi halunnut niitä kuivata olohuoneen nurkkaan. Kun muutettiin tänne niin naapurin pellon ojassa noita oli muutama. Veden mukana kai siemeniä kantautunut meidän tontille, sillä ojassa useita taimia.

Kastepäivän herkkuja

Tänään oli ristiäiset ja Mikan sisko sai nimen Julia. Ihana nimi ja niin on söpö tyttökin. Juhlat olivat oikein onnistuneet. Meri leipo osan ja mä osan. Niin kumpikin sai toteuttaa itseään eikä käyny kummallekaan liian raskaaksi. Tosin olihan se Merille iso urakka, kun lisäksi oli vauva ja hevosetkin hoidettavana. Niin eikä pidä unohtaa Mikaa. Pienten lasten kanssa siivoaminen on jo iso urakka. Meri oli vielä lisäksi viime yönä taiteillut ilmapalloista hienon kaaren. Se toi kyllä juhlan tuntua pihaan.


Nyt kun saatiin nää juhlat juhlittua, niin pitääkin alkaa tosissaan suunnittelemaan omia synttäreitä. Jos vaikka saisi ne kutsukortit valmiiksi.

Marjoja ja kukkasia

Sitä on sitten puuhasteltu vaikka mitä. Meri oli poiminu punaherukoita, niin niistä keittelin mehua. Sitten keräsin vattuja rasiallisen synttärikakkua varten. Ei tarvii kuumentaa, kun tietää mistä tulleet. Mustikat odottaa vielä metsässä hakijaansa.


Tänään metsästin mansikoita ja kaupungistahan ne löyty. Asioiksi ei olisi viitsinyt hakea. Hain samalla pesurin, jolla pesinkin tänään sohvan. Toivottavasti sohva kerkii kuivus ennen juhlia. Nyt täytekakku ja voileipäkakut odottavat koristelua.

Kukka-asetelman tilasin kastepöytää varten. Itse väsäsin yhden kukkajutun toiselle pöydälle. Kaikki alkaa siis olla kohdillaa. Pientä viimeistelyä vielä.